Torstai 11.9. aamu klo 6. Lämmin +15 asteinen, vielä hämärä aamu oli alkamassa kun ruskaretkeläiset kokoontuivat tutulle parkkipaikalle Jouppiin. Jännittävä, vähän erilainen ruskaretki oli alkamassa. Aaro E. Mäkelä Oy:n puolesta kuljettajamme Kari esitteli matkan kulkua ja Ruskayhdistyksen puolesta Jorma Olli, joka toimi matkan järjestäjänä ja huoltajana piti meidät ajan tasalla koko matkan ajan. Mukavasti alkoi matka kun jo Härmän paikkeilla eräs ruskalainen kertoi kokemuksistaan Härmässä ennen ja myös nykytilanteesta. Oli mielenkiintoista kuunneltavaa ja matka taittui mukavasti. Kalajoella poikettiin maittavalle lounaalle. Matkan jatkuessa useat muutkin matkalaiset alkoivat kertoilla tarinoita elävästä elämästä ja kokemuksistaan. Kukkolankoskella hienossa jokimaisemassa nautittiin lettukahvit. Ylläs oli ensimmäinen yöpymiskohteemme, jonne saavuimme iltapäivällä ja majoituimme tasokkaaseen Saaga hotelliin. Siellä saivat jo innokkaimmat lähteä pikku lenkille tai mennä kylpylään rentoutumaan. Runsasta ja monipuolista päivällistä saimme nauttia vielä ennen iltaa ja nukkumaanmenoa.
Seuraava päivä alkoi erinomaisen runsaalla aamupalalla ja varsinkin mieleen jäi niin samettinen, haudutettu, kokonaisista kaurahiutaleista valmistettu puuro. Olisi kyllä pitänyt resepti pyytää. Aamiaisen jälkeen lähdettiin matkaan kohti Kilpisjärveä. Suomi-neidon kainalon paikkeilta alkoi näyttää maisemat niin huikeilta että viimeistään siinä kohden alkoi tuntua että nyt ollaan Lapissa. Suora, mäkinen, tie kulki tunturien välissä, toisella puolen vaivais- ja tunturikoivujen takana välkehti pienehkö joki ja toinen puoli hehkui keltaisenaan koivikkoa. Matkan varrella ennen Kilpisjärveä tutustumiskohteena oli Järämän linnoitusalue. Sturmbockin alueen linnoitusalue oli osa saksalaisten tavoitetta turvata kulkunsa jäämerelle. Yhtenäistä linnoitusaluetta oli koko Käsivarren poikki, jatkuen kokonaisena Norjan puolelle asti. Paikalla oli erittäin asiantunteva opas, joka kertoi hyvin tarkkaan tapahtumista ja esitteli entisöityjä korsuja ja ampumapesäkkeitä. Hän myös keitteli kahvit kahvion puolelle. Saimme tutustua myös pysyvään näyttelyyn ¨Sota-aika Tunturi-Lapissa¨.
Ennen Kilpisjärven kylää, Salmivaarassa, on Suomen maanteiden korkein kohta (565 m), ja maisemat sen mukaiset. Iltapäivällä majoituimme Hotel Kilpikseen, joka on ensimmäinen sinne perustettu hotelli. Päivällisen jälkeen sai mennä nauttimaan rantasaunan lempeistä löylyistä ja pulahtaa halutessaan Kilpisjärven kirkkaaseen veteen. Rantasaunassa oli omat puolet naisille ja miehille ja se oli käytettävissä joka päivä klo 16-21.
Lauantaina 13.9. oli ohjelmassa retki kolmen valtakunnan rajapyykille. Sinne ajeltiin ensin bussilla laivasatamaan pari kilometriä. 50-60 -paikkainen laiva kuljetti meidät noin puolessa tunnissa toiselle rannalle. Sieltä jatkettiin patikoimalla polkua pitkin oppaan kertoillessa paikasta ja tarinoidessaan lapista ja lappalaisista. Rajapyykille oli matkaa n. 3 km. Kilpisjärvelle päättyi Suomen osalta toinen maailmansota huhtikuussa 1945, kun saksalaiset perääntyivät Suomesta Norjan puolelle. Viimeiset natsit saatiin pois maasta 27. huhtikuuta, ja suomalaiset sotilaat pystyttivät Suomen lipun kolmen valtakunnan rajalle. Päivä on nykyään veteraanien muistopäivä. Rajapyykki on uusittu aikojen kuluessa useita kertoja, mutta nyt se loisti siellä betonisena, keltaiseksi maalattuna paasina. Eväät nautittuamme palasimme samaa polkua laivarantaan ja sieltä laivalla toiselle rannalle ja takaisin hotelliin. Silmiä hivelevät maisemat ympäröivät meitä joka päivä missä liikuimmekaan. Tunturimaisema on niin erikoista ja upeaa meille lakeuksilla eläville.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa retki Saanalle. Bussilla ajeltiin n. 6 km lähtöpaikkaan. Siellä sama opas kuin edellispäivänä, opasti meitä, mitä alueella, jossa liikkuminen on pääasiassa nousua, on hyvä muistaa. Tärkeää on katsoa jalkoihin kompastumisen välttämiseksi. Samoin tärkeää on pysähtyä kun hengästyttää ja syke nousee liikaa, silloin pitää pitää pieni tauko ja antaa hengityksen ja pulssin tasaantua ja ottaa vaikka maisemakuvia. Ensin noustiin kodalle n. 1,5 km päähän. Siitä jokainen sai jatkaa kuntonsa/jaksamisensa mukaan joko ylös asti tai siihen kohtaan mihin halusi. Saanan ¨huiputtajia¨ meidän porukasta oli 17. Näkymät olivat aivan mahtavat myös alempaakin katsottuna. Polulta voi myös poiketa merkitylle luontopolulle, jonka alueella oli taas aakeat, laakeat näkymät. Siellä voi ihastella myös enemmän maaruskaa. Monenlaisia tunturikasveja esim. matalat katajat loistivat siellä sinisenä ja ruohokanukat punaisina marjoistaan. Myös meheviä mustikoita siellä oli runsaasti suuhun poimittavaksi. Pikkuhiljaa sieltä sitten laskeuduttiin alas näkymiä vielä ihastellen. Lettukahvit voi vielä nauttia alhaalla kodalla.
Maanantaina oli sitten vuorossa ¨ulkomaanmatka¨ Norjan puolelle Skibotniin. Sillä retkellä meillä oli oppaana edellisen oppaan puoliso. Erittäin osaava ja taitava opas hänkin. Tietoa löytyi lappilaisuudesta, saamelaisuudesta ja hyvin paljon myös Norjasta ja norjalaisista. Bussilla¨ lasketeltiin¨ merenrantaa kohti n. 500 m alaspäin viidenkymmenen km:n matkalla. Norjan puolella maisemat muuttuivat entistä huikeimmiksi terävähuippuisine vuorineen. Välillä pysähdyimme erään vuonon rannalle keräilemään aaltojen hiomia kiviä matkamuistoksi. Paikan nimi oli Keinuranta, siellä otettiin ¨keinukuvia¨. Matka jatkui Skibotnin kylään. Opas kertoi kylän historiasta ja asukkaista ja tapahtumista nykyään. Kuljettaja Kari ja Jorma keittivät kahvit siellä, samoin kuin he keittelivät muulloinkin aamusella kahvit termospulloihin ennen retkille lähtöä. Norjassa on paljon erikoisia putouksia ja yhdelle niistä poikettiin paluumatkalla ihastelemaan luonnon ihmeellisyyttä ja kauneutta.
Norjan vuoristomaisemaa
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen alkoi paluumatka. Saanan putiikilla pysähdyttiin ostoksille ja munkkikahveille. Sanna koirineen jätti meille taas hauskoja muistoja tältäkin reissulta. Vielä ennen Leviä poikkesimme Toras-Siepin porotilalla kuuntelemassa sen historiaa ja tutustumassa museoksi muutettuun paikkaan. Kodassa nautittiin kahvit mehevän piirakan kera. Leville saavuttiin illansuussa ja asetuttiin Hotelli Sirkan Tähteen.
Tulomatkalla poikettiin Napapiirillä ostoksilla. ¨Viimeinen ateria¨ nautittiin Limingan kupeessa, Ala-Temmeksellä, Pitojen Helmi nimisessä ruokapaikassa ja saimme nauttia maistuvan kotiruoka-aterian. Vielä yksi pysähdys Kaustisilla kahvittelun ja jaloittelun merkeissä ennen Seinäjoelle paluuta.
Matka oli mielestäni erittäin hyvin järjestetty ja kaikki esim. aikataulu pitivät paikkansa koko ajan ja meidät pidettiin koko ajan hyvin selvillä mitä seuraavaksi tapahtuu. Erilainen mutta kokemisen arvoinen ruskamatka, jota voi muistella vielä pitkään.
Tekstistä vastaa Arja-Liisa Punkari, yksi matkalainen, omien muistelujensa mukaan.