Kauan odotetulle ja toivotulle Italian matkalle lähdettiin 19.4.2026 klo 9.00 tutulta parkkipaikalta Ulla Muurimäen toimiessa matkanjohtajana. Mukana matkassa oli 48 henkilöä.
Aamupäivän tunteina ajeltiin Helsinkiä kohti pienen matkajännityksen nipistellessä vatsanpohjaa. Iloinen rupattelu kuitenkin kevensi matkan kulkua. Ajeltiin aina Riihimäelle saakka Ullan Pakariin nauttimaan lounasta. Sieltä ei ollutkaan enää pitkä matka lentoasemalle. Lentokentällä Norwegianin lähtöselvityksessä ei sitten kaikki sujuneetkaan niinkuin Strömsössä, johtuen henkilökunnan puutteesta ja lähtöselvitysaparaattien tilttaamisesta, mutta siitäkin lopulta selvittiin, jääden toki yhteisenä muistona mieleen. Lento sujui hienosti, mutta Bergamonissa lentoasemalta bussiin siirtyessämme iski vastaan ukkosmyrsky runsaine sateineen. Meillä oli kyllä aikaa bussissa n. puolitoista tuntia kuivatella paitojamme ja pöyhiä litistyneitä kampauksiamme ennen illallista hotellissa. Sinne saimmekin astella suoraan heti jätettyämme matkalaukut aulaan. Liekö syy väsymyksen, nuhjuisuuden ja myöhäisen ajankohdan, kun neljän lajin illallinen ei oikein tuntunut maistuvan. Majoituimme huoneisiimme ja uni maittoi pitkän päivän jälkeen. Sänkykin oli ihan kohtalainen nukkua.
Seuraavana päivänä oli oikein sopivaa, kun ei ollut mitään retkeä ohjelmassa, vaan saimme tutustua omatoimisesti ympäristöön. Gardan kaupungissa asuu ympärivuotisesti n. 4000 asukasta, mutta kesäaikana väkimäärä kasvaa n. 10 000 henkilöön. Ranta oli suhteellisen lähellä, jonne varmaan jokainen suuntasi sen päivän aikana. Lämpimässä aurinkoisessa säässä oli kiva käveleskellä rantakatua pitkin ja nauttia todella kauniista kirkasvetisen Gardajärven ja vihreitten vuorien ympäröivästä maisemasta. Rannan tuntumassa oli ravintoloita ja kahviloita vierivieressä, joissa sai nauttia lounasta tai muita italialaisia herkkuja. Kaupunkijunalla, joka teki pikkulenkin rantakadulla, voi ajella ja samalla lepuuttaa jalkoja.
Kolmena seuraavana päivänä teimme retkiä järven ympäristöön. Pysähdyimme pienessä kauniissa Malcecinen kaupungissa. Kauniita orvokkipenkkejä, isoja tulppaaneja ja upeita hevoskastanjapuita valkoisine- tai vaaleanpunaisine kukkineen muunmuassa saimme ihastella katujen ja teiden varsilla, sekä hienoja vanhoja rakennuksia vuoristoisessa maisemassa. Oppaamme Eija ja Kirsi selostivat mielenkiintoisesti kunkin paikan historiasta, rikkaiden sukujen omistamista linnoista, Italian taiteesta ja kuuluisista taiteilijoista, Italian koulutusasioista ym. Ajelimme Trenton maakuntaan järven pohjoispäähän Rivan kaupunkiin. Se on suosittu paikka purjehduksesta ja surffauksesta kiinnostuneille, koskas se on tuulista aluetta.
Yhtenä päivänä käytiin Sirmionessa ja Lazisen markkinoilla. Siihen retkeen sisältyi laivamatka.
Aamiaiset hotellissa olivat kyllä monipuoliset, kaikkea muuta oli mutta ei kaurapuuroa. Neljänä iltana ruokailimme kaupungilla eri ruokapaikoissa. Tarjolla oli italialaisittain yleensä herkulliset alkupalalautaset, pastaa, risottoa tai pitsaa pääruoaksi ja maukkaat makeat jälkiruoat lopuksi. Yhtenä iltana oli grillattu kala-ateria pääruokana. Oli useampaa kalalajia lautasella, ihan hyvän makuisia, mutta kaksi kokonaista, ahvenen näköistä kalaa tuotti vaikeuksia syödä ne siivosti. Olivat lisäksi kovin sokaisia, että lautaselle jääneet perkkeet aiheuttivat pikkuvitsailua.
Torstaina ajelimme Venetsiaan. Jos yleensä muina päivinä ajeltuamme isoja pääväyliä oli näkymä tosi paljon vain viininviljelypalstoja vieri vieressä ja vuorten rinteillä, niin Venetsiaan ajeltaessa näkyi laakeampaa aluetta eli peltoja, joita oli jo muokattu tai kylvetty tasaiseksi laajoiksi alueiksi. Isoilla maanteillä ajoi raskasta liikennettä omalla kaistallaan lähes jatkuvana virtana. Mietityttikin, että saisikohan Suomessa viljellä viiniköynnöksiä vilkkaitten pääväylien varrella.
Venetsia-päiväksi meille oli varattu kaksi opasta matkaan mukaan, mikä osoittautui tosi tarpeelliseksi ja tärkeäksi, varsinkin Tertun ja Markun kannalta, koska matkan varrella Terttu joutui ei-itseaiheutetun tapaturman uhriksi. Toinen opas lähti heidän mukanaan ambulanssilla sairaalaan ja me muut jatkoimme Venetsiaan. Lisäksi oppaat välittivät tietoa meille Tertusta päivän aikana ja saimme sillä tavoin tietää mitä hänelle milloinkin kuului. Saimme myös kuulla, että hän on hyvissä käsissä ja Markku sai olla siellä mukana.
Venetsia oli turistiryhmien ym. täyttämä tai ainakin Pyhän Markuksen aukio, jonka tuntumaan meidät moottoriveneellä kuljetettiin. Veneestä katsottuna kaupunki ympäristöineen näyttäytyi kyllä ainutlaatuisena, vanhoine rakennuksineen ja temppeleineen.
Torilta emme uskaltaneet kovin syvälle kaupungin sokkeloisille pikkukujille poiketa eksymisen pelossa. Jotain pikkusyötävää kuitenkin oli pysähdyttävä nauttimaan katukahvilassa, ja pitihän Venetsiastakin taas jokin matkamuistokin hankkia.
Tuli mieleen, että millainen väentungos täällä on loma-aikoina, kun nytkin huhtikuussa oli turisteja joka puolella. Venetsia-päivän iltana meillä oli hotellilla illallinen. Nyt maistui neljän lajin illallinen ja joillekin jopa viiden. Illallista Italiassa nautitaan pitkään ja hartaasti. Meille muutamille iski jo epäusko ja että saksalaisryhmälle tarkoitettu lasagne olisi yhtä kuin meidän pasta-ateria ja niin jotkut hätäisimmät kävivät kiinni jo saksalaisten ateriaan. Hyvää oli ja riitti kaikille, ja omakin pasta vielä maistui.
Perjantaina oli taas kiva omatoimipäivä. Toritapahtumakin oli siirtynyt Gardan kaupunkiin, järven rantaan. Tuli taas säästettyä paljon rahaa, kun sai ostaa edullisia vaatteita, oliiviöljyä ja karkkeja tuliaisiksi. Meillä oli hyvät säät koko viikon, lämmintä, mutta ei hellettä. Se oli sopivaa, koska kävelimme päivittäin melkoisesti.
Lauantaiaamuna aamiaisen jälkeen oli lähtö Veronan lentokentälle. Lähtöselvitys sujui tällä kertaa hyvin. Koneesta sai pitkään ihailla lumihuippuista alppimaisemaa kirkkaassa aurinkoisessa säässä. Seinäjoelle saavuimme alkuillasta.
Olihan taas hieno matka, jota on kiva muistella vielä pitkään. Kiitokset reippaalle matkanjohtajallemme Ullalle, joka hoiti tehtävänsä mallikkaasti. Kiitokset myös kaikille mukana olleille. Taas tuli tutustuttua toisiimme entistä paremmin.
Matkaa muistelivat Arja-Liisa ja Ulla